Tiedot ja taidot sukupolvelta toiselle

Facebookissa liikkuu monenlaisia aforismeja, vitsejä, juttuja ja mietelauseita.

Tänään huomasin yhden kaverini sivuilla linkin Aunty Acidin ajatukseen, joka vapaasti käännettynä kuuluu:  ”Sen sijaan, että ostat lapsillesi kaikkea tavaraa, jota sinulla ei ollut nuorena, opeta hänelle kaikkia niitä taitoja, joita sinulle ei opetettu. Tavarat kuluvat, rikkoontuvat ja häviävät, mutta tiedot ja taidot säilyvät.” Varsin viisaasti todettu.

Minulla on kolme, nyt jo aikuista lasta. Vuosien varrella ostetut kännykät, mopot, polkupyörät, televisiot, mp-soittimet , tietokoneet, elektronikkapelit jne. ovat käytössä kuluneet, hävinneet, romutettu, korvattu uusilla – joka tapauksessa poissa käytöstä.

Entäpä taidot sitten? Meillä on aina kokattu ja leivottu yhdessä. Niinpä toinen tyttäreni on todella mahtava kokki, joka loihtii mitä mainioimpia herkkuja. Toisesta taas tuli sellainen leipuri, että ei paremmasta väliä. Myös poikani ruuanlaittokyvyt ovat todistetusti hyvällä tolalla (siivoustaidoista ei voi sanoa samaa, mutta se jäikin minulta opettamatta, toim.huom.). On myös hienoa, että heidän isovanhempansa opettivat heille niitä taitoja, joita minulta toden totta puuttuu, kuten neulomista, virkkaamista  ja ompelua.

Tyttärenpoikani Matias, 8 vuotta, etsii netistä leipomisohjeen ja toteuttaa sen pikkusiskonsa Anniinan, 5 vuotta, avustuksella.  Taidot ovat siirtyneet jo kolmannelle sukupolvelle.

Pääsiäisenä taas kokataan yhdessä!

Miksi olemme Marttoja?

Valmistelin viime viikolla puhetta Kustavin Marttayhdistyksen 100-vuotisjuhliin ja samalla kun mietin, miksi naiset tuolloin ryhtyivät martoiksi, tulin miettineeksi myös sitä miksi itse olen martta.

Historiallista dokumentaatiota siitä, miten joku yhdistys on perustettu ja ketkä sitä ovat olleet perustamassa, missä ja jopa mihin kellon aikaan, löytyy runsaastikin. Mutta miksi, se onkin heikommin dokumentoitu asia. 

Yleisesti ottaen yhdistysten ja järjestöjen jäsenet pyrkivät edistämään yhteisiä tavoitteita tai arvoja. Yhdistykset pyrkivät vaikuttamaan sekä yleiseen mielipiteeseen että poliittiseen päätöksentekoon.

100 vuotta sitten eläneillä rouvilla ja neidellä päätökseen saattoi vaikuttaa halu oppia uutta ja parantaa kotiensa oloja. Oli asialla varmaan sosiaalinen puolikin, eli  etsittiin uusia ystäviä. Vai halusivatkohan he tehdä yhdessä käsitöitä ja kotitaloustöitä uusilla menetelmillä?  Martoista etsittiin iloa, turvaa ja virkistystä.  Marttailu oli kiireen keskellä miestenkin mielestä hyväksyttävä harrastus, koska siellä opittiin kodin ja perheen  kannalta hyödyllisiä tietoja ja taitoja.   Aatteelliset syyt ja kodin arvostus sekä järjestömme puolueettomuus olivat myös merkittäviä tekijöitä.

Entä minä sitten? Miksi tästä järjestöstä on tullut minulle niin rakas, että käytän suuren osan vapaa-ajastani Marttana toimien? Järjestömme perustehtävä,  kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen kotitalousneuvonnan keinoin, on  minusta äärimmäisen merkittävä tehtävä hoidettavaksi. Henkilökohtaisesti ”hyödyn” uutta oppimalla, koska oppiminen on edelleen yksi järjestömme viidestä perusarvoista ja siihen järjestömme tarjoaa oivan mahdollisuuden.

Raadollisimpana syynä lienee se, että martoissa vaan kerta kaikkiaan on niin mukavaa, toisten aatesisarten kanssa!