Muuttuva maaseutu

Ajan paljon työajoja omalla autolla. Matkani kulkee usein pitkin maaseudun hiljaisia, kauniita ja mutkaisia teitä.

Eilen ajoin Laitilasta asiakaskäynnille Loimaalle. Reittini kulki Hinnerjoen, Yläneen ja Oripään kautta Loimaan keskustaan. Oli kaunis syyspäivä, ruska värikäs ja tie hyvässä kunnossa.

Kiinnitin tällä kertaa huomiota matkan varrella oleviin rakennuksiin ja niissä asukkaille tarjolla oleviin tai olleisiin palveluihin.

Silmiini sattui ainakin kolme komeaa, alle sata vuotta sitten rakennettua kansakoulua. Ne olivat kaikki asuinkäytössä. Koululaiset käyvät koulua kuntien keskustoissa.

Huomasin myös pari suljettua kyläkauppaa. Kaupoissakin asutaan. Ruoat ostetaan kuntakeskusten marketeista.

 Kuva: Matti Poutvaara

Erityistä ihastusta koin nähdessäni Makkarkosken osuusmeijerin komean kiinteistön. Tuo runsas sata vuotta sitten rakennettu rakennus kertoo tuolloisten maanviljelijöiden vahvasta uskosta maaseutuun ja osuustoimintaan. Meijeri taitaa nykyisellään palvella varastotilana. Maito käsitellään ja juusto valmistetaan melko kaukana olevissa meijereissä.

Seuraavaksi vastaani tuli merkki toiminnassa olevasta palvelusta. Keskellä maaseutumme ydintä seisoi viitta "Tiibetiläisen taiteen keskus".

Tarjouspyynnöstä toimitukseen kahdeksassa päivässä

Olemme sivutoimisia maanviljelijöitä.

Hyvään viljelytapaan kuuluu peltojen kalkitus happamuuden torjumiseksi.

Lähetin tarjouspyynnön peltojen kalkituksesta sähköpostilla 24.9. ja 2.10. 30 peltohehtaarin kalkitus oli valmis.

Mahdottoman ripeää palvelua paikalliselta Hankkijalta sekä Veljet Tuomiselta Lapista.

On muuten syytä huomata, että digitaalisuus on valttia. Näissäkin hommissa tarjouspyynnöt, tarjoukset ja tilaukset hoidetaan sähköpostilla. Peltolohkojen paikat tarkistetaan sähköisistä kartoista.

Verkkolaskua odotellessa.