Marttailuelämyksiä

Elämys on moniaistinen ja merkittävä kokemus, joka saattaa tuottaa kokijalleen henkilökohtaisen muutoskokemuksen. Elämyksen aikana koettu ja opittu voidaan omaksua osaksi persoonallisuutta. Merkittävimmät elämyskokemukset saattavat johtaa maailmankuvan muuttumiseen.

Elämys on siis huomattavasti enemmän kuin mukava, miellyttävä, ”ihan ok” kokemus.  

Elämys rikastuttaa arkea ja avartaa mieltä. Elämys voi olla jotain pientä, kuten vihta- tai matonkudetalkoot kylän naisten kesken tai turvesauna omalla porukalla. Elämys voi myös olla jotain suurta, kuten 300 martan Marttafestarit tai tuhansien osallistujien vauvanpeittotalkoot. Elämykset jäävät lähtemättömästi mieleemme ja ne nousevat positiivisina asioina esille yhä uudestaan sekä omassa porukassa että uusiin ihmisiin tutustuessamme. Siksi erilaiset elämykset ja kokemukset ovat aina merkkitapauksia, joita kannattaa tarjota ja kerätä mahdollisuuden tullen.

Elämys on aina henkilökohtainen, ihminen määrittää itse oman elämyskokemuksensa. Elämyksiä ei siten voida takuuvarmasti tuottaa. On kuitenkin mahdollista luoda puitteet, joissa elämysten syntyminen on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Jäsenmäärän kasvun pysähtyminen ja kääntyminen laskuun on ongelma, jonka kanssa Martat järjestönä jatkuvasti taistelee. Miten ihmeessä me saamme järjestöstämme kiinnostuneet liittymään meihin ja ennen kaikkea pysymään jäseninämme yli tuon kriittisen kahden-kolmen vuoden ajan?

Tärkeintä on saada järjestöömme liittynyt nopeasti mukaan yhdessä olemiseen, yhdessä tekemiseen ja kokemaan yhdistystemme tarjoamia marttailuelämyksiä. Puitteet elämyksille luomme me itse kukin tarjoamalla sykähdyttävää, monipuolista ja innostavaa marttatoimintaa: kokkailua, kässäilyä, hortoilua, retkeilyä, yhteislaulua tai mitä nyt vaan keksimmekin.

Normaalin vastakohta on epänormaali. Normaalista erottuva kokemus on epänormaali kokemus ja siksi normaalia voimakkaampi. Voimakkaampi kokemus on Elämys.

Elämyksellisyyteen voidaan päästä ymmärtämällä että normaalista on siirryttävä epänormaaliin, eteenpäin, alas, sivulle, sisään, ulos tai jonnekin ihan muualle. Mekin voimme lähestyä elämyksiä luomalla epänormaaleja eli muista erottuvia asioita. Siinä piilee marttabrändin mahdollisuus: tarjotaan konkreettisia, kodin ja perheiden hyvinvointia edistäviä asioita tässä turhuudesta täyttyvässä maailmassa. 

Muistetaan siis olla epänormaaleja kun ensi kerralla olemme suunnittelemassa tai toteuttamassa marttatoimintaa. Epänormaali Marttailu tuottaa ikimuistoisia elämyksiä.

Onnistumisia

Olemme kaikki viime päivinä saaneet seurata nuorten jääkiekkoilijoidemme taivalta maailmamestaruusturnauksessa Venäjällä. Heidän hienojen esitystensä innoittamana ryhdyin pohdiskelemaan menestymistä ja onnistumista. Vaikka sanat tuntuvat tarkoittavan samaa asiaa, on kyse merkittävästä erosta. Erona on tietenkin se, että menestyminen on aina vertailua muihin, onnistuminen taas on vertailua itseen, omiin resursseihin ja aiempiin suorituksiin.

Onnistuneen suorituksen me jokainen tunnistamme itse. Onnistuminen yhdistystoiminnassa on sitä, että toiminta on juuri niin hyvää kuin on mahdollista ja toiminnassa pystytään saavuttamaan sille itse asetetut tavoitteet.

Menestyminen ei aina välttämättä vaadi edes suuria ponnisteluja. Riittää, että muut suoriutuvat vielä huonommin (urheilija menestyy kun voittaa kisan, vaikka epäonnistuisi, jos kanssakilpailijat epäonnistuvat vielä enemmän). Onnistuminen taas on päinvastoin sitä, että hoitaa omat tehtävänsä niin hyvin kuin kulloinkin voi, omien resurssiensa puitteissa (urheiluun verrattaessa, jos tekee oman ennätyksensä, onnistuu, vaikka jäisi kisan viimeiseksi.

Menestymiseen kuuluu muiden ihailu. Onnistuminen on taas sitä, että itse tietää tehneensä hyvin ja oikein ja saa siitä tyydytystä.

Onnistumisten varaan voi rakentaa sekä uusia onnistumisia että onnistumisista vääjäämättä seuraavaa menestystä.

Onnistumisen takana on aina tavoitteellisuus. Asettamalla selkeän tavoitteen ja löytämällä toimivan menetelmän sen saavuttamiseen onnistumme ennen pitkää lähtöasetelmasta riippumatta.

Miten meidän sitten on mahdollista saavuttaa tavoitteemme?

1) Tavoitteet on syytä valita huolellisesti. Kuten on tapana sanoa: varo, mitä toivot, koska toiveilla on tapana toteutua.

2) Tavoitteen on syytä olla tarkkaan rajattu. Liikkuvaan maaliin on hankala osua.

3) Konkreettisen välietapit auttavat seuraamaan, miten matka kohti tavoitetta etenee ja antavat matkan varrella tarvittavaa lisämotivaatiota.

4) Sopivat mittarit ovat ehdoton edellytys tavoitteelliselle toiminnalle

5) Toimiva strategia on luonnollisesti välttämätön eli mitä me teemme, jotta saavutamme asetetut tavoitteet.

Minusta on tärkeää, että myös Marttojen yhdistystoiminta on tavoitteellista. Kun toimintaa suunnitellaan, on tarpeen ajatella, mihin suuntaan yhdistystä haluamme kehittää ja asettaa kehitystyöhön juuri meille sopivia tavoitteita. Osa tavoitteista pitää olla numeroilla mitattavia, koska niiden toteutumista on helppo seurata. Toimintasuunnitelmaan on hyvä asettaa tavoitteeksi esim. yksi kokoontuminen kuukaudessa, yksi yleisötapahtuma vuodessa, kaksi uutta jäsentä jne. Nämä ovat niitä helppoja mittareita, joista onnistumisen voi konkreettisesti nähdä.

Silloin tällöin on syytä kerätä kirjallista palautetta marttaillan osallistujilta. Näin nähdään, miten toiminnan sisällössä on onnistuttu. Toiminnan sisällössä onnistumisen yleensä tietenkin havaitsee osallistujien hymyileviltä kasvoilta, innokkaasta puheensorinasta ja suuresta osallistumis-aktiivisuudesta. Mutta toisaalta, jos epäonnistuminen havaitaan vasta kun jäsenmäärä vähenee eikä uusia saada mukaan, saattaa olla jo liian myöhäistä.

Kesä mielessä,

Tiina

Tiedot ja taidot sukupolvelta toiselle

Facebookissa liikkuu monenlaisia aforismeja, vitsejä, juttuja ja mietelauseita.

Tänään huomasin yhden kaverini sivuilla linkin Aunty Acidin ajatukseen, joka vapaasti käännettynä kuuluu:  ”Sen sijaan, että ostat lapsillesi kaikkea tavaraa, jota sinulla ei ollut nuorena, opeta hänelle kaikkia niitä taitoja, joita sinulle ei opetettu. Tavarat kuluvat, rikkoontuvat ja häviävät, mutta tiedot ja taidot säilyvät.” Varsin viisaasti todettu.

Minulla on kolme, nyt jo aikuista lasta. Vuosien varrella ostetut kännykät, mopot, polkupyörät, televisiot, mp-soittimet , tietokoneet, elektronikkapelit jne. ovat käytössä kuluneet, hävinneet, romutettu, korvattu uusilla – joka tapauksessa poissa käytöstä.

Entäpä taidot sitten? Meillä on aina kokattu ja leivottu yhdessä. Niinpä toinen tyttäreni on todella mahtava kokki, joka loihtii mitä mainioimpia herkkuja. Toisesta taas tuli sellainen leipuri, että ei paremmasta väliä. Myös poikani ruuanlaittokyvyt ovat todistetusti hyvällä tolalla (siivoustaidoista ei voi sanoa samaa, mutta se jäikin minulta opettamatta, toim.huom.). On myös hienoa, että heidän isovanhempansa opettivat heille niitä taitoja, joita minulta toden totta puuttuu, kuten neulomista, virkkaamista  ja ompelua.

Tyttärenpoikani Matias, 8 vuotta, etsii netistä leipomisohjeen ja toteuttaa sen pikkusiskonsa Anniinan, 5 vuotta, avustuksella.  Taidot ovat siirtyneet jo kolmannelle sukupolvelle.

Pääsiäisenä taas kokataan yhdessä!

Miksi olemme Marttoja?

Valmistelin viime viikolla puhetta Kustavin Marttayhdistyksen 100-vuotisjuhliin ja samalla kun mietin, miksi naiset tuolloin ryhtyivät martoiksi, tulin miettineeksi myös sitä miksi itse olen martta.

Historiallista dokumentaatiota siitä, miten joku yhdistys on perustettu ja ketkä sitä ovat olleet perustamassa, missä ja jopa mihin kellon aikaan, löytyy runsaastikin. Mutta miksi, se onkin heikommin dokumentoitu asia. 

Yleisesti ottaen yhdistysten ja järjestöjen jäsenet pyrkivät edistämään yhteisiä tavoitteita tai arvoja. Yhdistykset pyrkivät vaikuttamaan sekä yleiseen mielipiteeseen että poliittiseen päätöksentekoon.

100 vuotta sitten eläneillä rouvilla ja neidellä päätökseen saattoi vaikuttaa halu oppia uutta ja parantaa kotiensa oloja. Oli asialla varmaan sosiaalinen puolikin, eli  etsittiin uusia ystäviä. Vai halusivatkohan he tehdä yhdessä käsitöitä ja kotitaloustöitä uusilla menetelmillä?  Martoista etsittiin iloa, turvaa ja virkistystä.  Marttailu oli kiireen keskellä miestenkin mielestä hyväksyttävä harrastus, koska siellä opittiin kodin ja perheen  kannalta hyödyllisiä tietoja ja taitoja.   Aatteelliset syyt ja kodin arvostus sekä järjestömme puolueettomuus olivat myös merkittäviä tekijöitä.

Entä minä sitten? Miksi tästä järjestöstä on tullut minulle niin rakas, että käytän suuren osan vapaa-ajastani Marttana toimien? Järjestömme perustehtävä,  kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen kotitalousneuvonnan keinoin, on  minusta äärimmäisen merkittävä tehtävä hoidettavaksi. Henkilökohtaisesti ”hyödyn” uutta oppimalla, koska oppiminen on edelleen yksi järjestömme viidestä perusarvoista ja siihen järjestömme tarjoaa oivan mahdollisuuden.

Raadollisimpana syynä lienee se, että martoissa vaan kerta kaikkiaan on niin mukavaa, toisten aatesisarten kanssa!

Marttavuoden 2016 aluksi

Vuosi 2015 jää muistiin Euroopan pakolaiskriisistä ja suuresta turvapaikanhakijoiden määrästä, joita Suomessakin rekisteröitiin yli 32000.  Turvapaikanhakijoiden arjessa myös me martat voimme osaltamme auttaa. Parasta, mitä me voimme antaa, on tuttu kotitalousneuvontamme, jota annamme sekä asiantuntijoidemme että vapaaehtoisten voimin. Vapaaehtoisten osalta kyse on mahdollisuudesta myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhdessä olemiseen. Voimme valmistaa ruokaa yhdessä, tutustua uusiin ihmisiin, ruokakulttuureihin ja makuihin. Tätä mahdollisuutta kannustan käyttämään hyväksi. Muistattehan, että Martat auttaa -sivuillamme on ohjeita siitä, mitä käytännössä voimme tehdä.

Järjestötoiminnassamme vuoden 2015 suuri ponnistus oli Satakunnan ja Varsinais-Suomen marttapiirien yhdistyminen. Aika oli meille juuri nyt otollinen. Alkaneena vuonna meillä on paljon tekemistä, uudelleen organisointia ja toimintatapojen yhdenmukaistamista, mutta yhdessä olemme enemmän. Toimintaa on todella paljon. Kaikki martat, yhdistyksen toiminta-alueesta riippumatta, voivat oman kiinnostuksensa mukaan osallistua piirin tapahtumiin, olivat ne sitten merkittyinä kumpaan tahansa, Varsinais-Suomen tai Satakunnan alueen tapahtumakalenteriin. Ensimmäinen suuri tapahtumamme on 30.1. Laitilassa, kotipaikkakunnallani, järjestettävä järjestöseminaari. Toivotan kaikkien marttayhdistysten hallitukset tervetulleiksi mukaan verkostoitumaan, virkistymään ja oppimaan uutta.

Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin piirissämme oli käytössä yhden kokouksen säännöt ja syyskokouksen sijaan järjestimme lokakuussa Marttafestarit Mynämäellä. Hyvin onnistuneessa tapahtumassa parasta oli innostunut marttahenki. Mieleeni jäivät erityisesti Mikaelin toimintaryhmän rusetit, joissa marttaruutumme oli saanut uuden, upean ilmenemismuodon. Vuoden 2016 marttafestarit pidetään 29.10.. Piirin hallituksen  markkinointityöryhmä aloittaa heti tammikuussa suunnittelutyön, jotta seuraavilla festareilla vallitsisi taas hyvä marttahenki, ja osallistujia olisi saman verran kuin kunnon jäähallikeikalla.

Tunnuslauseemmehan on ”Elämä on parasta itse tehtynä”. En ole kummoinenkaan ennustaja, mutta kristallipalloon katsomatta voin sanoa, että yhdistyksissä tehdään alkaneenakin vuonna paljon hyvää  marttatyötä. Kaikkien piirimme marttayhdistysten toiminta vuonna 2016 tulee olemaan monipuolista ja jäsenistön toiveiden mukaista. On pop-up tapahtumia, kotivaraa, yrttejä, Swazimaata, tulppaanimatkaa, sienisilmän verryttelyä, kässäilyä ja paljon muuta. Meillä martoilla, arjen asiantuntijoilla, riittää kokemista ja  tekemistä.

Voimia ja innostusta toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen!

Marttailun vaikutuksia

Viime viikolla luin Helsingin Sanomista juttua kaamoksen kukistamisesta. Terveyspsykologi Hanna Poskiparta totesi lehden haastattelussa, että ihmisten seura virkistää ja vireyttä voi kohentaa pitämällä itsensä sosiaalisesti aktiivisena. Sosiaaliset suhteet ovat tukimekanismi, vastapainoa väsymiselle. Suora lainaus Poskiparralta: "Myönteiset sosiaaliset suhteet ovat meille voimaannuttavia ja palauttavia. Kehotan ihmisiä tekemään läheisten ja ystävien kanssa mukavia asioita etenkin pimeänä vuodenaikana."

Viikonloppuna käteeni taas osui Glorian ruoka ja viini lehti, jonka artikkelin otsikkona oli ”keittiöterapiaa”. Hanna Jensenin kirjoittamassa jutussa todettiin mm. että masennus voi karkottua yksinkertaisia ruokia kokkaamalla. Amerikassa tätä kuvataan käsitteellä happines through cooking =onnelliseksi ruokaa laittamalla.

Ruoanlaiton parantavan vaikutuksen taustalla on se, että kokkaaja, masentunutkin saa kaikki aistinsa käyttöön ruokaa laittaessaan. Miettikääpä pannulla paistuvan sipulin tuoksua, tirinää, makua ja ulkonäköä. Tai uunissa paistuvaa, itse tehtyä leipää. Yksi käsitteen luojista on amerikkalainen Franco Lania, jonka mukaan ”Hella on kuin vanha ystävä, aina valmis antamaan kunnon halauksen”. Kun minulla on huono päivä, pasta valkosipulilla, oliiviöljyllä ja kuivatulla chilillä virkistää kummasti. Valmistuu hetkessä, tuoksuu hyvältä ja maistuu taivaalliselta.

Kodin kuvalehdessä taas oli juttu siitä, miksi neulominen kannattaa

· Se saa sinut tuntemaan ylpeyttä itsestäsi.
· Se käy meditaatiosta.
· Se lieventää stressiä.
· Se parantaa motoriikkaa.
· Se pitää aivot virkeinä.
· Se auttaa estämään nivelreumaa ja jännetulehduksia.

Viime perjantaina julkaistiin tutkimus jossa todettiin että vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi. Yli 60 vuotiassa ne, jotka tekivät vapaaehtoistyötä, olivat onnellisempia kuin ne, jotka eivät tehneet. Toisaalta nuoremmissa ikäryhmissä ne, jotka lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen olivat onnellisempia kuin ne, jotka eivät lahjoittaneet.

Kun kaikki nämä jutut sattuivat eteeni runsaan viikon aikana ajattelin aktiivisesti etsiä vielä tietoa siitä, mitä puutarhanhoito vaikuttaa ihmisen terveyteen. ja kas löysin maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Erja Rappen haastattelun, josta kävi ilmi mm. seuraavaa Luontoympäristö ja kasvillisuus elvyttävät ihmistä, ja kun ihminen elpyy, hänen voimavaransa palaavat. Stressitila lievittyy mitattavasti.

Jo viiden minuutin oleskelu puutarhassa tai vaikkapa puistossa karkottaa stressiä. Puolen tunnin jälkeen voidaan havaita muitakin muutoksia: tarkkaavaisuus tehostuu, ja ihminen pystyy keskittymään paremmin. Luonto lumoaa ja saa irtautumaan arjen ankeudesta. Luontoympäristön vaikutukset näkyvät myös mielialassa. Rappea lainatakseni: tulee yksinkertaisesti parempi olo.

Huomaatteko, mitä yhteistä on kaikilla näillä asioilla. Niinpä niin, ne kaikki ovat juuri sitä sisältöä, jota marttatoimintaan olennaisesti kuuluu. Pitäisiköhän sloganiksemme ottaakin Marttailu – terveysvaikutteinen harrastus.

Kylvöjä ja istutuksia

Kun aurinko nousee korkealle, linnut aloittavat virkistävän viserryksensä ja mullan pinta vähänkin kuivahtaa, alan kiivaasti miettiä, mitä kaikkea sitä taas tänä kesänä ottaisi viljelykseen. Tarjolla on toinen toistaan upeampia siemenluetteloita, puutarhakuvastoja ja vinkkipalstoja.

Isäni oli ammatiltaan kasvihuoneviljelijä ja hänen ”perintönään” minulla on tämä innostus puutarhaviljelyksiin – etenkin kun kasvihuoneessa ei tarvitse perata ja harventaa niin ahkerasti kuin isäni varhaisporkkanaviljelyksiä muinoin… Pihallamme on sekä pieni kasvimaa että ahkerassa käytössä oleva kasvihuone.

Tänä keväänä erityistä iloa olen saanut viime vuonna kasvihuoneeseen jättämästäni oreganosta, joka täyttä vauhtia jo puskee uutta lehteä ja vartta. Saattaa käydä niin, että meillä on oma maan oreganoa tarjolla jo vappupöydässä, se olisi jotain se.  Myös viime vuonna maahan jättämäni kevätsipuli on innostunut kovaan kasvuun. En ollut edes ajatellut, että se saattaisi talvehtia. Olen joka syksy tyhjentänyt kasvihuoneen edellisen kevään kasveista ja nämä monivuotiset kasvit ovat  tulleet turhaan pois peratuiksi. Ei laiskuus näköjään aina niin pahastakaan ole...

Taimikasvatuksessa minulla on monia kasveja. Olen kylvänyt basilikaa, chiliä, korianteria ja rucolaa – ja tietenkin sitä oreganoa. Mihin oikein joudun ensi kesänä sen oreganosadon kanssa? (Ensi talvena meillä varmaan on ohjelmassa Italian, Kreikan ja Meksikon herkkuja, toim.huom.).

Kasvimaalle tulen kylvämään maissia ja istuttamaan runsaasti vuoden vihannesta, sipulia, joka on Martin ja minun ehdoton lempikasvi, helppo kasvattaa, vaatimaton, hyvän makuinen ja satoisa. Suunnitelmissa ovat puna-, kelta-, salotti-, hopea-, valko-, jätti- ja purjosipulit. Kasvihuoneeseen taas istutan tomaatteja ja kurkkuja ja edellä mainitsemiani esikasvatuksen tuloksia. Kylvän lisäksi salaattia, persiljaa ja tilliä.

Nämä kylvöt ja istutukset  tulivat mieleeni tässä lukiessani lehti-, blogi- ym. kirjoituksia, joissa istutettiin pääsiäisruohoa. On se vaan merkillistä, että pääsiäisruohokin esikasvatetaan ja ja sitten taimina vasta istutetaan. Kasvuaikakin kun on kuitenkin melko lyhyt J

Kevättä rinnassa ja sormet mullassa

Tiina