Kiinalainen matka

Palasin juuri kahden viikon seuramatkalta, nimeltään ”Kiina pähkinänkuoressa”. Kiinassa kuljimme reitin Suzhou- Shanghai-Xian-Peking. Lentokoneen lisäksi saimme matkustaa erilaisilla liikennevälineillä riksasta Magleviin, magneettijunaan, jonka kyydissä vauhtia oli 420 km/h.  Kävelymatkaa kertyi useita kymmeniä kilometrejä.

Kiina on toden totta valtava maa ja siellä on loputtomasti nähtävää ja koettavaa: Vaatimattoman Hallintomiehen Puutarha, Shanghain valot, Terrakotta-armeija, Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan aukio, Taivaan temppeli – vain muutamia mainitakseni. Kaiken koetun ja nähdyn käsittelemiseen menee varmaan useampi viikko. Valokuvia tuli otettua runsaat 500 ja videokuvaa 2 h  (kukahan nekin mahtaa käsitellä? toim.huom.).

Kiinalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Kun Shanghain metrossa emme löytäneet kohdeasemaa, ilmestyi jostain joku virkailija heti opastamaan, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Hissistä emme olleet päästä ulos kun kaikki halusivat päästä meidät menemään ensin. Kaikki toimii täsmällisesti, junat lähtevät ajallaan ja mitä luvataan, se pidetään. Työ on arvokasta ja sitä tehdään ahkerasti. 

Matkan hintaan kuului täysihoito, joten saimme syödäksemme runsaasti erilaisia kiinalaisia ruokia. Ruokailuvälineet osoittautuivat odotettua helppokäyttöisemmiksi, ja viimeisillä ateriakerroilla söin puikoilla myös pähkinät ja muut haastavammat ruoka-aineet. Ruokalajeja on tarjolla vähintään yhtä monta kuin ruokailijoitakin, lisäksi riisiä, ja maukasta keittoa. Hintaan oli sovittu kuuluvaksi aina lasillinen hyvää kiinalaista olutta. Luvatusta pidettiin säntillisesti kiinni - Kiinassa vaan taitavat olla maailman pienimmät olutlasit ;).  Joka aterialla jälkiruokana oli vesimelonia, toisinaan myös kirsikkatomaatteja!

Kiinalainen tapa syödä isossa pyöreässä pöydässä, jonka keskellä on pyörivä alusta eri ruokalajeille, on todella hauska ja sosiaalinen. Seurustelu ennen matkaa täysin tuntemattomien matkatovereiden kanssa oli tällä kertaa aivan luontevaa. Maisteltiin, suositeltiin ja vertailtiin ja samalla tutustuttiin toinen toisiimme. 

Mukava sattumus Martille ja minulle tapahtui Kielletyssä kaupungissa: eräs nuori mies, mukanaan viehättävä tyttöystävä tuli pyytämään meiltä jotain kameraansa näyttäen. Martti oli heti avuliaana ottamassa kameraa käteensä kuvatakseen nuoren parin.  Mutta ei, nuori mies ei luopunut kamerastaan. Hän halusikin itse ottaa kuvan tyttöystävästään – mukaan perhealbumiin he vaan halusivat myös kaksi oudon näköistä ulkomaalaista.

Kotimaan arkeen totuttautuessa,

Tiina

Ja voittaja on…

Arpajaiset ovat kuuluneet marttojen varainhankintakeinoihin hyvin pitkään. Muistan elävästi, miten alle kouluikäisenä odotin äitiäni marttaillasta kotiin, joskus mukanaan joku mukava arvonnasta saatu yllätys. Vähän vanhempana pääsin myös mukaan marttailemaan ja sain toimia onnettarenakin. Tällöin puristin silmät tiukasti kiinni, että en ainakaan päässyt vilkaisemaan, kenen arpaa kulloinkin olin korista nostamassa.

Tavanomaisten voittojen lisäksi seitsemänkymmentäluvun alussa yhdistyksemme sai punaiselta laivayhtiöltä lahjoituksena laivalippuja (kansipaikoille tosin, mutta kuitenkin). Näillä lipuilla melkoinen osa yhdistyksen jäsenistä pääsi ensimmäisen kerran elämässään Ruotsiin. Suorastaan legendaarisiin mittoihin kasvoi kahden ystävättären Kappelskärin matka, jolle otettiin mukaan omat eväät, termospullosta lähtien.

Marttailloissa järjestettävissä pien- tai miniatyyriarpajaisissa noudatetaan arpajaislakia. Arpajaislain mukaan yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö saa toimeenpanna ilman lupaa tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta on enintään 2000 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa (pienarpajaiset).

Näiden arpajaisten voittojen yhteenlasketun arvon on oltava vähintään 35 % arpojen yhteenlasketusta myyntihinnasta ja pienimmän voiton on oltava vähintään yhtä suuri kuin arvan hinta.

Pienarpajaisista tilitys on tehtävä viipymättä tilaisuuden päättymisen jälkeen. Tilitystä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos arvat on myyty vain arpajaiset toimeenpanevaan yhteisöön kuuluvien henkilöiden kesken, kuten on laita marttailloissa järjestettävissä arpajaisissa.

Arpajaisperinne yhdistyksessämme jatkuu edelleen. Arpajaisten tuotto on yleensä muutamia kymmeniä euroja illassa, jolla pienelle yhdistykselle on merkitystä. Arvan hinta on yksi euro ja kahdella eurolla saa kaksi ;). Kun edellisen kerran voittajat tuovat seuraavan kerran voitot, tulee arpojen hinta kokonaisuudessaan yhdistyksen hyväksi. Palkintoina on makeisia, lautasliinoja, kynttilöitä tai kodin tekstiilejä, keksiipä joku joskus jotain ajankohtaistakin, kuten kukkien siemeniä tai joulukalenterin. Mukana olevat lapset toimivat onnettarina.  Huomaan lasten innokkaista ilmeistä, että nykyisestä yltäkylläisyydestä huolimatta martta-arpajaisissa voittaminen on yhtä mukavaa kuin taannoin, kuusikymmentäluvulla.

Onnea arpajaisiin,

Tiina