Kiinalainen matka

Palasin juuri kahden viikon seuramatkalta, nimeltään ”Kiina pähkinänkuoressa”. Kiinassa kuljimme reitin Suzhou- Shanghai-Xian-Peking. Lentokoneen lisäksi saimme matkustaa erilaisilla liikennevälineillä riksasta Magleviin, magneettijunaan, jonka kyydissä vauhtia oli 420 km/h.  Kävelymatkaa kertyi useita kymmeniä kilometrejä.

Kiina on toden totta valtava maa ja siellä on loputtomasti nähtävää ja koettavaa: Vaatimattoman Hallintomiehen Puutarha, Shanghain valot, Terrakotta-armeija, Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan aukio, Taivaan temppeli – vain muutamia mainitakseni. Kaiken koetun ja nähdyn käsittelemiseen menee varmaan useampi viikko. Valokuvia tuli otettua runsaat 500 ja videokuvaa 2 h  (kukahan nekin mahtaa käsitellä? toim.huom.).

Kiinalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Kun Shanghain metrossa emme löytäneet kohdeasemaa, ilmestyi jostain joku virkailija heti opastamaan, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Hissistä emme olleet päästä ulos kun kaikki halusivat päästä meidät menemään ensin. Kaikki toimii täsmällisesti, junat lähtevät ajallaan ja mitä luvataan, se pidetään. Työ on arvokasta ja sitä tehdään ahkerasti. 

Matkan hintaan kuului täysihoito, joten saimme syödäksemme runsaasti erilaisia kiinalaisia ruokia. Ruokailuvälineet osoittautuivat odotettua helppokäyttöisemmiksi, ja viimeisillä ateriakerroilla söin puikoilla myös pähkinät ja muut haastavammat ruoka-aineet. Ruokalajeja on tarjolla vähintään yhtä monta kuin ruokailijoitakin, lisäksi riisiä, ja maukasta keittoa. Hintaan oli sovittu kuuluvaksi aina lasillinen hyvää kiinalaista olutta. Luvatusta pidettiin säntillisesti kiinni - Kiinassa vaan taitavat olla maailman pienimmät olutlasit ;).  Joka aterialla jälkiruokana oli vesimelonia, toisinaan myös kirsikkatomaatteja!

Kiinalainen tapa syödä isossa pyöreässä pöydässä, jonka keskellä on pyörivä alusta eri ruokalajeille, on todella hauska ja sosiaalinen. Seurustelu ennen matkaa täysin tuntemattomien matkatovereiden kanssa oli tällä kertaa aivan luontevaa. Maisteltiin, suositeltiin ja vertailtiin ja samalla tutustuttiin toinen toisiimme. 

Mukava sattumus Martille ja minulle tapahtui Kielletyssä kaupungissa: eräs nuori mies, mukanaan viehättävä tyttöystävä tuli pyytämään meiltä jotain kameraansa näyttäen. Martti oli heti avuliaana ottamassa kameraa käteensä kuvatakseen nuoren parin.  Mutta ei, nuori mies ei luopunut kamerastaan. Hän halusikin itse ottaa kuvan tyttöystävästään – mukaan perhealbumiin he vaan halusivat myös kaksi oudon näköistä ulkomaalaista.

Kotimaan arkeen totuttautuessa,

Tiina