…paha Nuutti poies viepi

Huomenna on Nuutinpäivä. Kun olin lapsi, meillä oli tapana kiertää talosta taloon ”nuutittamassa” eli viemässä joulua pois. Pukeutumisessa näimme runsaasti vaivaa. Jostain syystä naamariksi laitettiin aina äidin vanha nailonsukka! Palkaksi saimme yleensä joulusta jäljellä olevia pikkuleipiä ja piparkakkuja. Muistan kerran saaneeni todella hienon palkan: Hellaksen Ruususuklaalevyn – ihan kokonaisen.

Joulun päättävään Nuutinpäivään kuuluva nuuttipukkiperinne on tullut meille Ruotsista. Alun perin nuuttipukkina kiersivät nuoret miehet. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässään sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa, josta meidänkin kylällä puhuttiin vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja sitä ryhtyivät jatkamaan lapset, jotka hoitivatkin tehtävää ansiokkaasti aina 70-luvulle asti. Virpominen valtasi alaa 80-luvulla ja nuuttipukit joutuivat väistymään. Nuuttipukkiperinne on Suomessa säilynyt lähinnä vain Lounais-Suomessa. Onneksi Laitilassa perinne on taas elpynyt ja Nuuttipukkien ilta on Poukantalolla 13.1. klo 17-20.

Minulla ei olekaan ollut sukkaa päässä 70-luvun alkuvuosien jälkeen. Pitäisikö sitä taas kokeilla J

Tiina