Viestintää

Alussa oli etanaposti ja  lankapuhelin

Kun me Martin kanssa perustimme ensimmäisen yhteisen tietoteknikka-alan yrityksen,  vuosi oli 1992. Asiakasviestinnässä tärkein väline oli puhelin. Uudenaikaisissa puhelimissa oli jopa numeronäppäimet eikä enää valintalevyä pyöritelty.

Kirjallinen viestintä tapahtui tulostamalla kirjeitä paperille,  ottamalla niistä valokopioita riittävä määrä ja lähettämällä vastaanottajille Suomen Postin välityksellä. 

Yksi markkinointikouluttaja tosin totesi, että kun normaali tapa on lähettää ensin materiaalia postilla ja soittaa perään, voi rahan puutteessa jättää materiaalin myös lähettämättä ja vain soittaa perään.

Sitten saatiin telefax ja NMT

Parin viikon kuluttua firman perustamisesta hankittiin Panasonicin telefax ja Eriksson NMT 900 ”tiiliskivi” (Martilla ja minulla oli yhteinen matkapuhelin, eihän sitä nyt kahteen varaa heti ollut). 

Olihan se komeaa, kun markkinointikirjeet saavuttivat vastaanottajat ihan sekunneissa viestin lähettämisestä. Viestintä oli kuitenkin enimmäkseen tekstiä, kuvia käytettiin säästeliäästi, jottei muste kulu.

Muistan ikuisesti harmituksen, kun asiakas pudotti meidän ihka uuden Erikssonin lattialle ja sen antenni vääntyi. Vääntynyt antenni hiersi tuon lahtelaisen asiakasyrityksen ja meidän välejä pitkään.

Seuraavaksi GSM , jonka jälkeen - internet mullisti kaiken

Nokialaiseen GSM aikaan siirryimme 1996,  kun hankimme  upeat Nokia 2110 puhelimet (molemmille ihan omat!).  Tuolloin viestit kulkivat myös tekstiviesteinä.

Pääsimme mukaan myös koko maailman kattavaan WordWideWebbiin, joka mullisti koko yritysviestinnän.  Modeemin kautta pääsimme viestimään nettisivuilla ja sähköpostilla. Yhteystietojen pitäminen näkyvillä erilaisilla palvelusivustoilla oli ehdottoman välttämätöntä.

Vuonna 2018

Nykyisin viestintävälineiden määrä on räjähtänyt.  Laskin, että yhden työpäivän aikana

1)    Soitan matkapuhelimella (Huawei)

2)       Selaan nettisivuja (Google)

3)       Päivitän nettisivuja (Wordpress)

4)       Kirjoitan blogia (Wordpress)

5)       Lähetän ja vastaanotan sähköpostia (Gmail)

6)       Lähetän uutiskirjeitä (Mailchimp)

7)       Päivitän yrityksen uutisia somessa (Facebook)

8)       Chattailen asiakkaiden kanssa (Slack)

9)       Chattailen sisäisesti (Flowdock)

10)   Päivitän dokumentteja asiakkaiden ja omaan yhteiskäyttöön (Google Drive)

11)   Päivitän dokumentteja omaan yhteiskäyttöön (Dropbox)

12)   Viestittelen What’sAppissa

13)   Viestittelen Messengerissä

14)   Teen päivityksiä ja seurantaa Linkedinissa

15)   Soitan Skypellä

16)   Pidän etäpalaveria Teamviewerilla

Sitten pitäisi vielä twiittailla, olla Snapchatissa, Instagramissa, Pinterestissa ja vaikka missä.

Kaikessa tässä viestien ja tiedon tulvassa keski-ikäinen yrittäjä ilahtuu saadessaan kirjepostia.

Vuoden vaihtuessa

Takanamme on taas yksi tarmokkaan ja monipuolisen marttatoiminnan vuosi. Itsenäisyytemme 100-vuotistapahtumat vaikuttivat vahvasti paikallistenkin marttayhdistysten toimintaan. Kiitos ahkerasta ja hienosta toiminnasta teille kaikille.   

Yksi piirin marttavuoden kohokohta oli SuomiAreena Porissa heinäkuussa. Tapahtumateltallamme pienet Ässäkokit pilkkoivat innokkaasti välipaloikseen kotimaisia vihanneksia, kokkihatut päässä ja –essut edessä. Ässäkokkeja nähtiin vuoden aikana muutenkin ympäri koko toiminta-aluettamme. Suuri kiitos tämän toiminnan mahdollistumisesta kuuluu yhteistyökumppanillemme S-ryhmälle.

Toinen upea tapahtuma on Satakunnan alueella perinteisesti järjestetty Syyssunnuntai. Vuoden 2017 Syyssunnuntain järjestivät alueemme pohjoisimmat marttayhdistykset Merikarvialta. Itse olin tapahtuma-aikaan vielä sadonkorjuutöissä, joten en valitettavasti päässyt mukaan. Välitän kuitenkin kaikkien 200 osallistujan lämpimät kiitokset merikarvialaisille tapahtuman järjestelyistä. Vuonna 2018 tämä tapahtuma muuttaa vähän muotoaan. Tulemmekin olemaan ”Yhdessä Yyterissä”. Tarkoituksena on saada mukaan marttoja koko toiminta-alueeltamme.

Jäsenmäärämme pieneneminen on saatu pysäytettyä, ja nyt suunta on ylöspäin.  Jäsenhankinnassa erityisen hyvin ovat onnistuneet Rauman Avainmartat ja Mynämäellä toimivat Wirmon Martat.  Molempien Facebookia seuraavana huomaan, että monipuolinen toiminta ja ahkera tiedottaminen on jäsenhankinnassa äärimmäisen tärkeää. Vuoden 2018 tavoitteeksi piirimme hallitus on asettanut jäsenmäärän kasvun kahdella uudella jäsenellä yhdistystä kohden.   

Viime vuonna omassa perheessäni panostettiin teemaan ”Syödään yhdessä”. Oli todella ihanaa kokata ja syödä yhdessä perheen, sukulaisten, ystävien ja tuttavien kanssa. Suomihyvä tarkoitti meidän tapauksessamme lähellä tuotettuja raaka-aineita, reseptit olivat peräisin eri puolilta maailmaa. Erityisen ylpeä olen vuoden aikana oppimastani uudesta taidosta. Siirtokarjalaisen isän tyttärenä olen vuosikymmeniä yritellyt tehdä kunnon karjalanpiirakoita. Vasta Sirkka-ystävän opastuksella sain syntymään piirakoita, jotka ensimmäisenä ”sorttina” kahvipöydästä loppuvat. Voin tavatessamme kertoa, mitkä olivat Sirkalta opitut niksit.

(Piirakka ei ole vino, syy on huonon valokuvaajan :)

Tänä vuonna vietämme ensimmäistä kertaa kaikkien Marttojen yhteistä Marttailuviikkoa. Marttailuviikko on  viikko  37 eli 10.-16.9.2018. Viikon aikana jokaisen marttayhdistyksen toivotaan järjestävän ainakin yhden tapahtuman teemalla ”Arkiruoka on järkiruokaa” tai ”Käyttökelpoiset kupit ja kapustat kiertoon” tai vaikka molemmilla.

Vuonna 2018 keskeisenä toimintateemanamme on Kestävä Arki. Arki, jonka hallinnan parantaminen on meidän marttojen ydinosaamisaluetta. Me itse kukin teemme päivittäin valintoja, jotka kuormittavat ympäristöä. Tänä vuonna kiinnitämme erityistä huomiota niihin ja pyrimme jokainen osaltamme keventämään arkisten valintojemme ja kodinhoidon aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Tämän kuormituksen vähentämisessä yksittäisenä merkittävänä tekona näen ruokahävikin pienentämisen. Sovitaanko yhteisesti, että meidän keittiöidemme ruokahävikki pienenee puoleen vuoden 2018 aikana?

Hyvää marttailuvuotta 2018

Marttailuelämyksiä

Elämys on moniaistinen ja merkittävä kokemus, joka saattaa tuottaa kokijalleen henkilökohtaisen muutoskokemuksen. Elämyksen aikana koettu ja opittu voidaan omaksua osaksi persoonallisuutta. Merkittävimmät elämyskokemukset saattavat johtaa maailmankuvan muuttumiseen.

Elämys on siis huomattavasti enemmän kuin mukava, miellyttävä, ”ihan ok” kokemus.  

Elämys rikastuttaa arkea ja avartaa mieltä. Elämys voi olla jotain pientä, kuten vihta- tai matonkudetalkoot kylän naisten kesken tai turvesauna omalla porukalla. Elämys voi myös olla jotain suurta, kuten 300 martan Marttafestarit tai tuhansien osallistujien vauvanpeittotalkoot. Elämykset jäävät lähtemättömästi mieleemme ja ne nousevat positiivisina asioina esille yhä uudestaan sekä omassa porukassa että uusiin ihmisiin tutustuessamme. Siksi erilaiset elämykset ja kokemukset ovat aina merkkitapauksia, joita kannattaa tarjota ja kerätä mahdollisuuden tullen.

Elämys on aina henkilökohtainen, ihminen määrittää itse oman elämyskokemuksensa. Elämyksiä ei siten voida takuuvarmasti tuottaa. On kuitenkin mahdollista luoda puitteet, joissa elämysten syntyminen on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Jäsenmäärän kasvun pysähtyminen ja kääntyminen laskuun on ongelma, jonka kanssa Martat järjestönä jatkuvasti taistelee. Miten ihmeessä me saamme järjestöstämme kiinnostuneet liittymään meihin ja ennen kaikkea pysymään jäseninämme yli tuon kriittisen kahden-kolmen vuoden ajan?

Tärkeintä on saada järjestöömme liittynyt nopeasti mukaan yhdessä olemiseen, yhdessä tekemiseen ja kokemaan yhdistystemme tarjoamia marttailuelämyksiä. Puitteet elämyksille luomme me itse kukin tarjoamalla sykähdyttävää, monipuolista ja innostavaa marttatoimintaa: kokkailua, kässäilyä, hortoilua, retkeilyä, yhteislaulua tai mitä nyt vaan keksimmekin.

Normaalin vastakohta on epänormaali. Normaalista erottuva kokemus on epänormaali kokemus ja siksi normaalia voimakkaampi. Voimakkaampi kokemus on Elämys.

Elämyksellisyyteen voidaan päästä ymmärtämällä että normaalista on siirryttävä epänormaaliin, eteenpäin, alas, sivulle, sisään, ulos tai jonnekin ihan muualle. Mekin voimme lähestyä elämyksiä luomalla epänormaaleja eli muista erottuvia asioita. Siinä piilee marttabrändin mahdollisuus: tarjotaan konkreettisia, kodin ja perheiden hyvinvointia edistäviä asioita tässä turhuudesta täyttyvässä maailmassa. 

Muistetaan siis olla epänormaaleja kun ensi kerralla olemme suunnittelemassa tai toteuttamassa marttatoimintaa. Epänormaali Marttailu tuottaa ikimuistoisia elämyksiä.

Onnistumisia

Olemme kaikki viime päivinä saaneet seurata nuorten jääkiekkoilijoidemme taivalta maailmamestaruusturnauksessa Venäjällä. Heidän hienojen esitystensä innoittamana ryhdyin pohdiskelemaan menestymistä ja onnistumista. Vaikka sanat tuntuvat tarkoittavan samaa asiaa, on kyse merkittävästä erosta. Erona on tietenkin se, että menestyminen on aina vertailua muihin, onnistuminen taas on vertailua itseen, omiin resursseihin ja aiempiin suorituksiin.

Onnistuneen suorituksen me jokainen tunnistamme itse. Onnistuminen yhdistystoiminnassa on sitä, että toiminta on juuri niin hyvää kuin on mahdollista ja toiminnassa pystytään saavuttamaan sille itse asetetut tavoitteet.

Menestyminen ei aina välttämättä vaadi edes suuria ponnisteluja. Riittää, että muut suoriutuvat vielä huonommin (urheilija menestyy kun voittaa kisan, vaikka epäonnistuisi, jos kanssakilpailijat epäonnistuvat vielä enemmän). Onnistuminen taas on päinvastoin sitä, että hoitaa omat tehtävänsä niin hyvin kuin kulloinkin voi, omien resurssiensa puitteissa (urheiluun verrattaessa, jos tekee oman ennätyksensä, onnistuu, vaikka jäisi kisan viimeiseksi.

Menestymiseen kuuluu muiden ihailu. Onnistuminen on taas sitä, että itse tietää tehneensä hyvin ja oikein ja saa siitä tyydytystä.

Onnistumisten varaan voi rakentaa sekä uusia onnistumisia että onnistumisista vääjäämättä seuraavaa menestystä.

Onnistumisen takana on aina tavoitteellisuus. Asettamalla selkeän tavoitteen ja löytämällä toimivan menetelmän sen saavuttamiseen onnistumme ennen pitkää lähtöasetelmasta riippumatta.

Miten meidän sitten on mahdollista saavuttaa tavoitteemme?

1) Tavoitteet on syytä valita huolellisesti. Kuten on tapana sanoa: varo, mitä toivot, koska toiveilla on tapana toteutua.

2) Tavoitteen on syytä olla tarkkaan rajattu. Liikkuvaan maaliin on hankala osua.

3) Konkreettisen välietapit auttavat seuraamaan, miten matka kohti tavoitetta etenee ja antavat matkan varrella tarvittavaa lisämotivaatiota.

4) Sopivat mittarit ovat ehdoton edellytys tavoitteelliselle toiminnalle

5) Toimiva strategia on luonnollisesti välttämätön eli mitä me teemme, jotta saavutamme asetetut tavoitteet.

Minusta on tärkeää, että myös Marttojen yhdistystoiminta on tavoitteellista. Kun toimintaa suunnitellaan, on tarpeen ajatella, mihin suuntaan yhdistystä haluamme kehittää ja asettaa kehitystyöhön juuri meille sopivia tavoitteita. Osa tavoitteista pitää olla numeroilla mitattavia, koska niiden toteutumista on helppo seurata. Toimintasuunnitelmaan on hyvä asettaa tavoitteeksi esim. yksi kokoontuminen kuukaudessa, yksi yleisötapahtuma vuodessa, kaksi uutta jäsentä jne. Nämä ovat niitä helppoja mittareita, joista onnistumisen voi konkreettisesti nähdä.

Silloin tällöin on syytä kerätä kirjallista palautetta marttaillan osallistujilta. Näin nähdään, miten toiminnan sisällössä on onnistuttu. Toiminnan sisällössä onnistumisen yleensä tietenkin havaitsee osallistujien hymyileviltä kasvoilta, innokkaasta puheensorinasta ja suuresta osallistumis-aktiivisuudesta. Mutta toisaalta, jos epäonnistuminen havaitaan vasta kun jäsenmäärä vähenee eikä uusia saada mukaan, saattaa olla jo liian myöhäistä.

Kesä mielessä,

Tiina

Tiedot ja taidot sukupolvelta toiselle

Facebookissa liikkuu monenlaisia aforismeja, vitsejä, juttuja ja mietelauseita.

Tänään huomasin yhden kaverini sivuilla linkin Aunty Acidin ajatukseen, joka vapaasti käännettynä kuuluu:  ”Sen sijaan, että ostat lapsillesi kaikkea tavaraa, jota sinulla ei ollut nuorena, opeta hänelle kaikkia niitä taitoja, joita sinulle ei opetettu. Tavarat kuluvat, rikkoontuvat ja häviävät, mutta tiedot ja taidot säilyvät.” Varsin viisaasti todettu.

Minulla on kolme, nyt jo aikuista lasta. Vuosien varrella ostetut kännykät, mopot, polkupyörät, televisiot, mp-soittimet , tietokoneet, elektronikkapelit jne. ovat käytössä kuluneet, hävinneet, romutettu, korvattu uusilla – joka tapauksessa poissa käytöstä.

Entäpä taidot sitten? Meillä on aina kokattu ja leivottu yhdessä. Niinpä toinen tyttäreni on todella mahtava kokki, joka loihtii mitä mainioimpia herkkuja. Toisesta taas tuli sellainen leipuri, että ei paremmasta väliä. Myös poikani ruuanlaittokyvyt ovat todistetusti hyvällä tolalla (siivoustaidoista ei voi sanoa samaa, mutta se jäikin minulta opettamatta, toim.huom.). On myös hienoa, että heidän isovanhempansa opettivat heille niitä taitoja, joita minulta toden totta puuttuu, kuten neulomista, virkkaamista  ja ompelua.

Tyttärenpoikani Matias, 8 vuotta, etsii netistä leipomisohjeen ja toteuttaa sen pikkusiskonsa Anniinan, 5 vuotta, avustuksella.  Taidot ovat siirtyneet jo kolmannelle sukupolvelle.

Pääsiäisenä taas kokataan yhdessä!

Miksi olemme Marttoja?

Valmistelin viime viikolla puhetta Kustavin Marttayhdistyksen 100-vuotisjuhliin ja samalla kun mietin, miksi naiset tuolloin ryhtyivät martoiksi, tulin miettineeksi myös sitä miksi itse olen martta.

Historiallista dokumentaatiota siitä, miten joku yhdistys on perustettu ja ketkä sitä ovat olleet perustamassa, missä ja jopa mihin kellon aikaan, löytyy runsaastikin. Mutta miksi, se onkin heikommin dokumentoitu asia. 

Yleisesti ottaen yhdistysten ja järjestöjen jäsenet pyrkivät edistämään yhteisiä tavoitteita tai arvoja. Yhdistykset pyrkivät vaikuttamaan sekä yleiseen mielipiteeseen että poliittiseen päätöksentekoon.

100 vuotta sitten eläneillä rouvilla ja neidellä päätökseen saattoi vaikuttaa halu oppia uutta ja parantaa kotiensa oloja. Oli asialla varmaan sosiaalinen puolikin, eli  etsittiin uusia ystäviä. Vai halusivatkohan he tehdä yhdessä käsitöitä ja kotitaloustöitä uusilla menetelmillä?  Martoista etsittiin iloa, turvaa ja virkistystä.  Marttailu oli kiireen keskellä miestenkin mielestä hyväksyttävä harrastus, koska siellä opittiin kodin ja perheen  kannalta hyödyllisiä tietoja ja taitoja.   Aatteelliset syyt ja kodin arvostus sekä järjestömme puolueettomuus olivat myös merkittäviä tekijöitä.

Entä minä sitten? Miksi tästä järjestöstä on tullut minulle niin rakas, että käytän suuren osan vapaa-ajastani Marttana toimien? Järjestömme perustehtävä,  kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen kotitalousneuvonnan keinoin, on  minusta äärimmäisen merkittävä tehtävä hoidettavaksi. Henkilökohtaisesti ”hyödyn” uutta oppimalla, koska oppiminen on edelleen yksi järjestömme viidestä perusarvoista ja siihen järjestömme tarjoaa oivan mahdollisuuden.

Raadollisimpana syynä lienee se, että martoissa vaan kerta kaikkiaan on niin mukavaa, toisten aatesisarten kanssa!

Marttavuoden 2016 aluksi

Vuosi 2015 jää muistiin Euroopan pakolaiskriisistä ja suuresta turvapaikanhakijoiden määrästä, joita Suomessakin rekisteröitiin yli 32000.  Turvapaikanhakijoiden arjessa myös me martat voimme osaltamme auttaa. Parasta, mitä me voimme antaa, on tuttu kotitalousneuvontamme, jota annamme sekä asiantuntijoidemme että vapaaehtoisten voimin. Vapaaehtoisten osalta kyse on mahdollisuudesta myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhdessä olemiseen. Voimme valmistaa ruokaa yhdessä, tutustua uusiin ihmisiin, ruokakulttuureihin ja makuihin. Tätä mahdollisuutta kannustan käyttämään hyväksi. Muistattehan, että Martat auttaa -sivuillamme on ohjeita siitä, mitä käytännössä voimme tehdä.

Järjestötoiminnassamme vuoden 2015 suuri ponnistus oli Satakunnan ja Varsinais-Suomen marttapiirien yhdistyminen. Aika oli meille juuri nyt otollinen. Alkaneena vuonna meillä on paljon tekemistä, uudelleen organisointia ja toimintatapojen yhdenmukaistamista, mutta yhdessä olemme enemmän. Toimintaa on todella paljon. Kaikki martat, yhdistyksen toiminta-alueesta riippumatta, voivat oman kiinnostuksensa mukaan osallistua piirin tapahtumiin, olivat ne sitten merkittyinä kumpaan tahansa, Varsinais-Suomen tai Satakunnan alueen tapahtumakalenteriin. Ensimmäinen suuri tapahtumamme on 30.1. Laitilassa, kotipaikkakunnallani, järjestettävä järjestöseminaari. Toivotan kaikkien marttayhdistysten hallitukset tervetulleiksi mukaan verkostoitumaan, virkistymään ja oppimaan uutta.

Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin piirissämme oli käytössä yhden kokouksen säännöt ja syyskokouksen sijaan järjestimme lokakuussa Marttafestarit Mynämäellä. Hyvin onnistuneessa tapahtumassa parasta oli innostunut marttahenki. Mieleeni jäivät erityisesti Mikaelin toimintaryhmän rusetit, joissa marttaruutumme oli saanut uuden, upean ilmenemismuodon. Vuoden 2016 marttafestarit pidetään 29.10.. Piirin hallituksen  markkinointityöryhmä aloittaa heti tammikuussa suunnittelutyön, jotta seuraavilla festareilla vallitsisi taas hyvä marttahenki, ja osallistujia olisi saman verran kuin kunnon jäähallikeikalla.

Tunnuslauseemmehan on ”Elämä on parasta itse tehtynä”. En ole kummoinenkaan ennustaja, mutta kristallipalloon katsomatta voin sanoa, että yhdistyksissä tehdään alkaneenakin vuonna paljon hyvää  marttatyötä. Kaikkien piirimme marttayhdistysten toiminta vuonna 2016 tulee olemaan monipuolista ja jäsenistön toiveiden mukaista. On pop-up tapahtumia, kotivaraa, yrttejä, Swazimaata, tulppaanimatkaa, sienisilmän verryttelyä, kässäilyä ja paljon muuta. Meillä martoilla, arjen asiantuntijoilla, riittää kokemista ja  tekemistä.

Voimia ja innostusta toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen!