Sisäistä kässämarttaani etsimässä

Äitini oli hyvä tekemään käsitöitä, kuten sisareni ja anoppini. Myös molemmat tyttäreni ovat hyviä käsistään, mutta minulle nuo huolellisuutta ja näppäryyttä vaativat tehtävät ovat pitkään olleet vaikeita.

Ongelmani alkoivat kansakoulun neljännellä luokalla. Siihen asti olin iloisena virkannut hiirenhäntää ja patalappuja, ommellut vohvelikankaalle komeita kuvioita, tehnyt ristipistoja ja monenlaista muutakin. Neljännellä luokalla meille tuli opettajaksi todella hyvä käsityöihminen, ja siitä se alamäki sitten alkoi. Hänen ohjauksessaan meidän piti tehdä vallan upeita käsitöitä (10-vuotiaina!). Erityisesti muistan tyynyliinan, johon piti ommella nimikoinnit laakapistoilla. Kun pistoni eivät olleet riittävän tasaisia, piti purkaa ja ommella uudestaan, ja purkaa ja ommella uudestaan, ja purkaa ja …., kunnes kangas oli aivan musta ja lähes puhki kulunut. Tyynyliina oli koulun kevätnäyttelyssä kauhistus sekä katsojalle että minulle. Tästä epäonnistumisesta en oikein koskaan toipunut ja käsitöiden tekemisen jätin lähes 40 vuodeksi muiden hoidettavaksi. Oppikoulussa vaaditut villasukatkin neuloi suurelta osin äitini, muut vaaditut työt jäivät keskeneräisten käsitöiden pohjattomaan koriin.

Marttojen innostavassa seurassa jyrkkä asenteeni käsitöiden tekemiseen on alkanut lientyä. Muutama vuosi sitten teimme porukalla villasukkia maamme kaikille vastasyntyneille. Tällöin minäkin neuloin (ainakin omasta mielestäni) aivan kelvolliset kolme paria vauvan sukkia. Tästä innostuneena sain aikaan sukat ja lapaset myös ensimmäiselle lapsenlapselleni. Sukkaprojektin jälkeen meillä martoilla olivat vuorossa Isoäidin neliöt, joita hämmästyksekseni huomasin osaavani virkata vaikka silmät kiinni. Marttaystäväni Eeva on opastanut minulle myös haarukkapitsin tekemistä ja olenpa ihan omatoimisesti virkannut kaulahuivinkin.

Tulevan talven aikana olen suunnitellut virkkaavani golf-harrastustani varten itse suunnittelemani putterisuojan ja siihen sopivan pipon. Tulette kuulemaan tämän suurprojektini ;) etenemisestä lisää myöhemmin.  

Vaikka nyt tuntuukin, että käsitöissä saattaisin joskus jopa pikkuisen onnistuakin, laakapistojen tekemistä en aio kokeilla - en edes marttaseurassa.

Tiina