Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Perheemme on todella innostunut ruuanlaitosta ja joulupöytämme tarjoomukset lisääntyvät vuosi vuodelta. Meillä on tapana laittaa sekä vuodesta toiseen samoina pysyviä ruokalajeja että ottaa mukaan kulloinkin muodissa olevia uusia herkkuja.

Joulupaisti kuului jo synnyinkotini joulupöytään. 60- ja 70-luvuilla meillä vielä teurastettiin itse. Jouluksi teurastettiin sekä sika että vasikka. Vasikan jalasta sitten leikattiin komea paisti. Muistan hyvin, miten paisti oli aina niin suuri, että se ei mahtunut kaasu- tai sähköuuniin, vaan se piti paistaa puulieden uunissa. Sielläkin se paisui niin, että paistin päällys paloi kiinni uunin kattoon eikä uunia millään tahdottu saada auki. Paisti paistettiin aaton aattona toden totta läpikypsäksi (joku voisi väittää sen olleen kuivaa), jäähdytettiin aatoksi, ja sitten sitä syötiin mahtavan herkullisen kastikkeen kanssa joulusta loppiaiseen.  

Meidän perheemme joulupaisti on hirveä (onneksi ei kuitenkaan hirveä ;). Saamme paikallisen metsästysseura Kaikun metsämiehiltä kunnon paistin, jos meidän metsästä saadaan hirvi kaadettua. Yksi joulun odotukseen kuuluvista jännitysmomenteista on se, saammeko joulupöytään hirvipaistia vai pitääkö tyytyä naudanpaistiin. Tänäkin vuonna onni oli myötä ja saimme paistimme hirven vasikasta. Lihaa marinoidaan noin viikon ajan ja aattoaterialla se tarjotaan vastapaistettuna. Kypsyys on mediumin luokkaa eli paisti paistetaan noin 54 asteeseen ja annetaan vetäytyä sanomalehteen käärittynä ennen tarjoilua. Paistin viimeistelee tässäkin tapauksessa maittava kastike. Loppiaisena paistista ei ole jäljellä enää muruakaan, vaan se on yleensä syöty loppuun jo Tapaninpäivänä.

Toinen meidän joulupöytämme vakioruoka on ryynimakkara. Entiseen teurastukseen liittyneeseen suolien pesuun verrattuna makkaran teko on nykyisin helppoa, kun suolet saa ostaa valmiina paikalliselta lihatiskiltä. Ohraryynit, sipuli, possun kylki, kieli, sydän ja naudan jauheliha ovat makkaran täytteen eli ”syömän” raaka-aineita. Mausteiden suhteen on syytä olla varovainen, sillä perinnemakkaraan kuuluu sipulin lisäksi vain suolaa ja pippuria. Minulla on mummoni perintönä vielä oikein sarvikin, jolla makkarat voi täyttää. Nykyisin käytän useimmiten yleiskoneen lihamyllyä, johon näppärä mieheni on askarrellut lisävarusteeksi makkarasuppilon. Makkaraa tehdessäni puen eteeni aina perinteisen ruutuessun ja muistelen niitä vuosia, kun teimme makkaraa yhdessä mummon ja äidin kanssa. 

Ryynit on jo keitetty, tänään tehdään makkaroita

Tiina

P.S. Nämä ovat sitten niitä uusia, joita tein perinteisten rinnalle