Taatto läksi, läksi innoissaan..

Joulukuusi kuuluu erottamattomasti suomalaiseen jouluun. Joulukuusiperinne alkoi jo 1500-luvulla Saksassa, ja Suomessa ensimmäiset kuuset tuotiin koteihin 1800-luvulla. Nämä säätyläiskotien joulua juhlistavat puut levisivät kaikkiin koteihin vasta 1900-luvulla. Joulukuusen koristeina oli (ja on edelleen) olkikoristeita, lippusiimoja, paperiketjuja, lippunauhoja, piparkakkuja sekä luonnollisesti kynttilöitä.

Synnyinkodissani isä haki aina kaksi kuusta, toinen kotiin ja toinen mummolle ja isoisälle. Niiden mallit poikkesivat toisistaan melkoisesti. Meidän oma kuusemme oli aina  karjalaismallinen eli nuori, alhaalta valtavan tuuhea, vaaleanvihreä ja pienioksainen (olihan isä siirtokarjalaisia, Metsäpirtistä).  Mummon ja isoisän kuusi taas oli harvempi latvakuusi, vahvaoksainen ja tummanvihreä. Isä tapasi syksyn mittaan katsella sopivia kuusia ja painaa parhaat mieleensä, joten Tuomaan päivänä hänellä oli helppo tehtävä käydä kuuset noutamassa.

Mummo ei millään suostunut ottamaan käyttöön sellaista kuusenjalkaa, johon olisi saanut vettä.  Heidän kuusenjalkansa oli itse puusta tehty.  Meillä kotona oltiin taas uudenaikaisia ja kuusenjalka oli metallinen ja siinä oli vesisäiliö. Näin ollen mummon kuusen neulaset alkoivat tippua jo ennen uutta vuotta, kun taas meillä kuusi kesti nuutinpäivään asti. (Mutta ei kuusenjalalla mitään tekemistä tämän asian kanssa ollut, sanoi mummo).

Sähkökynttilät oli paikallinen kodinkone-ekspertti Vainion Jussi itse tehnyt 50-luvulla. Jussi kävi aina joulun edellä tarkistamassa, että kynttilät varmasti toimivat. Varalamppuja kun ei ollut satavilla.

Joulukuusen koristelu aloitettiin aina tähden ripustamisella, sitten laitettiin kynttilät ja vasta sen jälkeen sai laittaa muita koristeita. Koristeista muistan lasiset linnut, ihanat pallot ja joulukuusenkarkit (sellaiset kiiltävät, silkkipaperihapsut ja päällä enkelin kuva).  Nauhat laitettiin mummon kuuseen riippumaan ylhäältä alas kun taas meidän kuusessa nauhat kiersivät kuusen ympäri.

Nämä kuusijutut tulivat mieleeni tänään Tuomaan päivänä, kun olemme Martin kanssa lähdössä kuusia hakemaan. Olemme syksyn mittaan panneet merkille pari hyvän näköistä kuusta. Meidän kuusi tulee olemaan iso ja tummanvihreä kun taas veljeni Tapio saa sellaisen karjalaismallisen.

Joulun odotusta,

Tiina