Ihana talvi 

Uusi marttailuvuosi on taas alkanut. Tämän vuoden teema on kohtuullisuus. Itse tekeminen, kotitarveviljely ja kierrätys on ollut ja on edelleen meille martoille ominasta. Tästä lähtökohdasta katsottuna meidän luulisi olevan helppo tehdä tekoja, joilla yksi maapallo saadaan riittämään myös lastemme lastenlapsille.  

Monia kuitenkin ahdistaa. Ei kannata ahdistua, vaan toimia. Helsingin Sanomien toimittaja Antti Tiainen ehdottaa: ”Perusajatus on, että keskittyy vain yhteen ja mahdollisimman konkreettiseen elämäntapamuutokseen kerrallaan. Omien elämäntapojen ekologisuuden lähtötasolla ei ole väliä.  Jokainen aloittaa jostain, ja tärkeintä on suunta.”  

Käyttökelpoisten tavaroiden tarjoaminen FB roskalavaryhmään jäteaseman sijaan oli tapa, jota itse nyt vasta huomasin kokeilla. Ihan helppoa, kun vaan saa toimeksi. Näin meillä vuosien ajan pölyä kerännyt kosketinsoitin pääsi 7-vuotiaan soittajanalun kovaan käyttöön. Mikä olisi sinulle sopiva, hyvältä tuntuva tapa?   

Marttatoiminta jatkuu ainakin toistaiseksi pienryhmissä ja verkossa. Osallistuisin mielelläni kutsuttuna yhdistysten Teams-, Meet, Zoom- tai muihin etämarttailtoihin.  Voisin muutaman sanan marttailusta sanoa tai sitten olla vaan kuunteluoppilaana. Lupaan osallistua ainakin kymmeneen kalenteriini sopivaan etätapaamiseen kevään aikana. Laittakaahan viestiä tulemaan sähköpostilla tiina@pulmaton.fi.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll’ on myötä, kirjoitti  Eino Leino

Loistavan talvisään innoittamana haastan kaikki martat ylös, ulos ja hiihtämään. Jos terveenä olemme, voimme hiihtää yhdessä ainakin yhden marttaystävän kanssa.

Päivän positiivinen 26.3.2020

Tällä hetkellä elämä Korona-viruksen riivaamassa maailmassa on äärimmäisen synkkää. Ajattelin kaivaa tämän blogini naftaliinista ja käyttää sitä julkaistakseni säännöllisen epäsäännöllisesti lyhyen kirjoituksen jostain myönteisestä asiasta, joka ilahduttaa minua. Toivottavasti tämä tuo iloa myös sinun päivääsi.

Tänään lehdenhakureissulla kuulin ihanan keväisen äänen

Ellet pysty tuosta hahmottamaan, kenestä on kysymys, kerronpa sinulle. Kyseessä on kevätaamujen piristäjä, kotipihojen barbieri, ainutlaatuinen improvisoija, lintujen laulukilpailun voittaja eli Mustarastas.

Mustarastas on synkästä ulkonäöstään huolimatta todella kaunisääninen laulaja. Sosiaalinen eristäytyminen virittää aistini äärimmilleen. Ilman virusta, normaalissa aamukiireessäni olisin tuskin huomannut lintua, saati ehtinyt pysähtyä kuuntelemaan sitä. Mutta tänään - voi mikä ilo ja elämisen riemu.

Lähde aamu(tai ilta-)lenkille ja kuuntele sinäkin. Kokeile myös itse laulamalla lintukaraokea

https://www.youtube.com/watch?v=dG1YHRQt7RM

Kevättä rinnassa

Tiina

Onko "ei vastausta" parempi vastaus kuin "ei"?

Oletteko huomanneet, että nykyisin myyntihommissa on vaikea saada keneltäkään mitään vastauksia?

Muutama vuosi sitten asiakas/potentiaali vastasi puhelimeen - nykyisin puhelimet pidetään äänettömällä, ei vastata eikä soiteta takaisin

Muutama vuosi sitten vastattiin aina tekstiviestiin - nykyisin ks. edellinen kohta.

Muutama vuosi sitten vastattiin sähköpostiin jotakuinkin heti - nykyisin laitetaan automaattiarkistointi, joka siirtää viestin saapuneista jonnekin sähköpostin syövereihin. Vastaanottaja olettaa, että ehtii lukea nämä jonain päivänä. Sitä päivää ei tule, joten viestejä ei lueta eikä niihin vastata.

Vastaus "EI" on vallan mainio vastaus. Tuhat kertaa parempi kuin tämä vastaamattomuus. Silloin myyntihommissa ollessaan voisi kirjata tapauksen suljetuksi ja siirtyä seuraavaan.




P.S. Tietysti "Kyllä" on kaikkein paras vastaus.

Ehjän korjaamista

Tiina-yrittäjä täällä tuskailee Tulorekisterin kanssa.

Ideahan on vallan mainio: yhdellä ilmoituksella tiedot kutakuinkin reaaliajassa verottajalle, työeläkeyhtiöille, työllisyysrahastolle ja muille palkoista kiinnostuneille tahoille.

Sitten tuleekin se MUTTA

miksi ihmeessä aina nämä kehitysprojektit tehdään niin, että vanha räjäytetään lähes kokonaan palasiksi.  Käyttäjien tietojärjestelmiin pitää tehdä erittäin mittavat muutokset. Järjestelmien muuttaminen, testaaminen ja päivittäminen asiakkaille, uusien ominaisuuksien opettelu ja käyttöönotto vievät aikaa, tupakkia ja merkittävän summan rahaa.

Tuntuu, että muutosten suunnittelijat eivät ajattele niiden vaikuttavan lähes kaikkiin Suomessa toimiviin 280000 yritykseen ja muuhun palkanmaksajaan. Miettiiköhän kokonaisuuta joku joskus?

Muistelen (en ilolla) sellaista, kun joku päätti muuttaa sosiaaliturvamaksuprosentin kolmella desimaalilla laskettavaksi. No, joissain tietojärjestelmissä ao. kenttä toimi kahdella desimaalilla. Uusiksi meni siinäkin kohdassa monta tietojärjestelmää. Sitten seuraavana vuonna palattiin takaisin kahteen desimaaliin.

Eikö joskus voisi muutosta tehdä niin, että käytettäisiin olemassa olevaa tapaa esim. vuodenvaihteeseen asti käytössä ollutta oma-aloitteisten verojen ilmoitustapaa? Muutettaisiin vaan tietojen välittämistä eri toimijoille sekä tarvittaessa tietojen ilmoittamisaikataulua.

Ehkä ei. Tässä on jotain suurempaa viisautta, joka ei minulle aukea.

Ennustamisen vaikeus

Yrityksissä ja yhdistyksissä laaditaan aina suunnitelmia tulevalle vuodelle. Asetetaan tavoitteita, tehdään toimintasuunnitelma ja laaditaan talousarvio. Sopivan haastavien tavoitteiden asettaminen vaatii oman yrityksen/yhdistyksen tuntemisen lisäksi näkemystä siitä, mihin yleinen talouskehitys on menossa.

Yhdistyksissä budjetin tavoitteena tulee aina olla nollatulos. Omaa pääomaa ei ole, josta tappioita voisi kuitata ja toisaalta yleishyödyllisen yhteisön tulee käyttää tuloksensa toimintaan ja jäsenten hyväksi.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoitus taas on tuottaa voittoa omistajille. Näin ollen yrityksessämme ehdottomasti tärkein mittari on myyntibudjetti. Kulubudjetin täyttämistä ei koskaan tavoitella. Kuluja vaan syntyy sen verran kuin on tarpeellista. Vuoden lopussa voi olla itseensä hyvinkin tyytyväinen, jos myyntitavoitteet on saavutettu (mutta ei valtavasti ylitetty, koska tavoite on ollut sopiva) ja kulut pysyneet kurissa.

Vuoden 2019 tilanne näyttää nyt vähän epävarmalta, joten budjetin laatiminen tuntuu tavallistakin hankalammalta.

Näkemystä hankkiakseni seuraan erilaisia talouskehitykseen liittyviä sivustoja, blogeja ja lehtiä. Harmi vaan, että eivät ne asiantuntijatkaan aina niin varmasti osaa mitään sanoa (Kauppalehti 28.12.2018, lainaus sijoitusstrategi Antti Saaren blogikirjoituksesta) ”Vuodesta 2019 tulee sijoittajan näkökulmasta joko erinomainen tai erinomaisen huono”

Tältä pohjalta vuoteen 2019. Onnea matkaan!

Ihana, tunnelmallinen joulu

Muistan jo lapsuudestani, miten joulunaika meillä alkoi siitä, kun Eila-täti perheineen tuli Turusta Laitilaan viettämään joulua. He tulivat yleensä aatonaattona. Joulupäivänä meille tuli Toivo-enon perhe. Tapaninpäivä taas vietettiin kummitätini Marjatan perheen kanssa. Torikan mummu ja Johannes-setä perheineen tulivat yleensä välipäivinä, miten omilta kiireiltään pääsivät. Lähisuvun jälkeen käymään tulivat kaukaisemmat sukulaiset, ystävät ja naapurit.

Ohjelmassa oli yleensä kahvitarjoilu sekä sen kanssa joulupullaa ja pipareita. Eila-tädille piti lisäksi aina leipoa herrasväen pikkuleipiä, sillä ”Herrasväkeähän tässä ollaan ;)”.  Ruokaakin tarjottiin, mikäli vierailu perheemme ruokailuaikoihin sopi. 

Kynttilät paloivat, kuusi tuoksui, aikuiset juttelivat omia asioitaan, ja me lapset leikimme lahjaksi saamillamme leluilla ja peleillä. 

Tapaninpäivän ohjelmaan kuului tapaninajelu niin kauan kun Ventti, isoisän viimeinen hevonen, meitä jaksoi vetää. Tapaninpäivänä televisiosta tuli myös joulusirkus. Siinä oli jotain uskomattoman upeaa, etenkin yhdessä katsottuna.

Parasta noissa muistamissani 60- ja 70-luvun jouluissa oli se luonnollinen tapa olla yhdessä. Kyläilyt sujuivat ilman virallista ohjelmaa, ilman vaativaa tarjoilua, toisten seurasta nauttien.

Vaikka melkein kaikki on nykyisin paremmin kuin ennen, tällaisen yhteisöllisen suvun, naapurit ja ystävät yhteen kokoavan joulun koemme yhä harvemmin.

Kyläilijöitä odotteleva

Tiina

Jouluostoksilla

Tänään, Tuomaan päivänä alkaa joulu.

Minäkin olen saanut jouluostokseni suoritettua.

Perinteisesti olemme Martin kanssa menneet Turun kauppakeskuksiin pyörimään ja etsimään mukavia ja tarpeellisia joululahjoja läheisillemme. Ostospäivät ovat olleet vuoden stressaavimmat kokemukset. Kiire, ruuhka ja valitsemisen vaikeus vähentävät joulumieltä melkoisesti.

Tänä vuonna emme vaan jaksaneet lähteä.

Sen sijaan lähdimme katsastamaan nettikauppojen tarjontaa. Yllätys oli äärimmäisen myönteinen. Verkkokaupoissa on valtavat valikoimat, tuotteiden löytäminen on helppoa ja niiden ominaisuudet kuvattu mainiosti.

Ostosprosessi sujuu kaikissa kaupoissa mallikkaasti. Paikalla on aina on-line asiakaspalvelija (tai osaava robotti), joka kiirehtii tarjoamaan apua, mikäli ostaja jää liian pitkäksi aikaa miettimään.

Ostamamme lahjakortit tulivat heti sähköpostiin.

Tavaroiden toimitustavaksi valitsimme joko ykkösvaihtoehtomme Smartpostin, noudon R-kioskilta tai kotiinkuljetuksen. Kaikista tilauksista tuli välitön tilausvahvistus, lähetysvaiheessa toimitusilmoitus sekä linkki kuljetusten seurantaan. Tavarat tulivat ajallaan ja moitteettomassa kunnossa. Noutopisteen ja kuljetusliikkeiden asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ripeää.

Ratkaisumme paras puoli (ajansäästön ohella) on stressittömyys.

Anteeksi vaan, kivijalkamyymäläkauppiaat, kyllä minä siirryin nyt nettikauppojen asiakkaaksi.

P. S. Yksi poikkeama tosin on: Laitilan Kirjakaupasta saa niin erinomaista ja asiantuntevaa palvelua, että lahjakirjat ostimme tänäkin vuonna Markelta. Siellä käydessä ei stressaannu, pikemminkin päin vastoin.