torstai 31. tammikuuta 2019

Ehjän korjaamista

Tiina-yrittäjä täällä tuskailee Tulorekisterin kanssa.

Ideahan on vallan mainio: yhdellä ilmoituksella tiedot kutakuinkin reaaliajassa verottajalle, työeläkeyhtiöille, työllisyysrahastolle ja muille palkoista kiinnostuneille tahoille.

Sitten tuleekin se MUTTA

miksi ihmeessä aina nämä kehitysprojektit tehdään niin, että vanha räjäytetään lähes kokonaan palasiksi.  Käyttäjien tietojärjestelmiin pitää tehdä erittäin mittavat muutokset. Järjestelmien muuttaminen, testaaminen ja päivittäminen asiakkaille, uusien ominaisuuksien opettelu ja käyttöönotto vievät aikaa, tupakkia ja merkittävän summan rahaa.

Tuntuu, että muutosten suunnittelijat eivät ajattele niiden vaikuttavan lähes kaikkiin Suomessa toimiviin 280000 yritykseen ja muuhun palkanmaksajaan. Miettiiköhän kokonaisuuta joku joskus?

Muistelen (en ilolla) sellaista, kun joku päätti muuttaa sosiaaliturvamaksuprosentin kolmella desimaalilla laskettavaksi. No, joissain tietojärjestelmissä ao. kenttä toimi kahdella desimaalilla. Uusiksi meni siinäkin kohdassa monta tietojärjestelmää. Sitten seuraavana vuonna palattiin takaisin kahteen desimaaliin.

Eikö joskus voisi muutosta tehdä niin, että käytettäisiin olemassa olevaa tapaa esim. vuodenvaihteeseen asti käytössä ollutta oma-aloitteisten verojen ilmoitustapaa? Muutettaisiin vaan tietojen välittämistä eri toimijoille sekä tarvittaessa tietojen ilmoittamisaikataulua.

Ehkä ei. Tässä on jotain suurempaa viisautta, joka ei minulle aukea.






torstai 3. tammikuuta 2019

Ennustamisen vaikeus

Yrityksissä ja yhdistyksissä laaditaan aina suunnitelmia tulevalle vuodelle. Asetetaan tavoitteita, tehdään toimintasuunnitelma ja laaditaan talousarvio. Sopivan haastavien tavoitteiden asettaminen vaatii oman yrityksen/yhdistyksen tuntemisen lisäksi näkemystä siitä, mihin yleinen talouskehitys on menossa.

Yhdistyksissä budjetin tavoitteena tulee aina olla nollatulos. Omaa pääomaa ei ole, josta tappioita voisi kuitata ja toisaalta yleishyödyllisen yhteisön tulee käyttää tuloksensa toimintaan ja jäsenten hyväksi.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoitus taas on tuottaa voittoa omistajille. Näin ollen yrityksessämme ehdottomasti tärkein mittari on myyntibudjetti. Kulubudjetin täyttämistä ei koskaan tavoitella. Kuluja vaan syntyy sen verran kuin on tarpeellista. Vuoden lopussa voi olla itseensä hyvinkin tyytyväinen, jos myyntitavoitteet on saavutettu (mutta ei valtavasti ylitetty, koska tavoite on ollut sopiva) ja kulut pysyneet kurissa.



Vuoden 2019 tilanne näyttää nyt vähän epävarmalta, joten budjetin laatiminen tuntuu tavallistakin hankalammalta.

Näkemystä hankkiakseni seuraan erilaisia talouskehitykseen liittyviä sivustoja, blogeja ja lehtiä. Harmi vaan, että eivät ne asiantuntijatkaan aina niin varmasti osaa mitään sanoa (Kauppalehti 28.12.2018, lainaus sijoitusstrategi Antti Saaren blogikirjoituksesta) ”Vuodesta 2019 tulee sijoittajan näkökulmasta joko erinomainen tai erinomaisen huono”

Tältä pohjalta vuoteen 2019. Onnea matkaan!