Päivän positiivinen 26.3.2020

Tällä hetkellä elämä Korona-viruksen riivaamassa maailmassa on äärimmäisen synkkää. Ajattelin kaivaa tämän blogini naftaliinista ja käyttää sitä julkaistakseni säännöllisen epäsäännöllisesti lyhyen kirjoituksen jostain myönteisestä asiasta, joka ilahduttaa minua. Toivottavasti tämä tuo iloa myös sinun päivääsi.

Tänään lehdenhakureissulla kuulin ihanan keväisen äänen

Ellet pysty tuosta hahmottamaan, kenestä on kysymys, kerronpa sinulle. Kyseessä on kevätaamujen piristäjä, kotipihojen barbieri, ainutlaatuinen improvisoija, lintujen laulukilpailun voittaja eli Mustarastas.

Mustarastas on synkästä ulkonäöstään huolimatta todella kaunisääninen laulaja. Sosiaalinen eristäytyminen virittää aistini äärimmilleen. Ilman virusta, normaalissa aamukiireessäni olisin tuskin huomannut lintua, saati ehtinyt pysähtyä kuuntelemaan sitä. Mutta tänään - voi mikä ilo ja elämisen riemu.

Lähde aamu(tai ilta-)lenkille ja kuuntele sinäkin. Kokeile myös itse laulamalla lintukaraokea

https://www.youtube.com/watch?v=dG1YHRQt7RM

Kevättä rinnassa

Tiina

Onko "ei vastausta" parempi vastaus kuin "ei"?

Oletteko huomanneet, että nykyisin myyntihommissa on vaikea saada keneltäkään mitään vastauksia?

Muutama vuosi sitten asiakas/potentiaali vastasi puhelimeen - nykyisin puhelimet pidetään äänettömällä, ei vastata eikä soiteta takaisin

Muutama vuosi sitten vastattiin aina tekstiviestiin - nykyisin ks. edellinen kohta.

Muutama vuosi sitten vastattiin sähköpostiin jotakuinkin heti - nykyisin laitetaan automaattiarkistointi, joka siirtää viestin saapuneista jonnekin sähköpostin syövereihin. Vastaanottaja olettaa, että ehtii lukea nämä jonain päivänä. Sitä päivää ei tule, joten viestejä ei lueta eikä niihin vastata.

Vastaus "EI" on vallan mainio vastaus. Tuhat kertaa parempi kuin tämä vastaamattomuus. Silloin myyntihommissa ollessaan voisi kirjata tapauksen suljetuksi ja siirtyä seuraavaan.




P.S. Tietysti "Kyllä" on kaikkein paras vastaus.

Ehjän korjaamista

Tiina-yrittäjä täällä tuskailee Tulorekisterin kanssa.

Ideahan on vallan mainio: yhdellä ilmoituksella tiedot kutakuinkin reaaliajassa verottajalle, työeläkeyhtiöille, työllisyysrahastolle ja muille palkoista kiinnostuneille tahoille.

Sitten tuleekin se MUTTA

miksi ihmeessä aina nämä kehitysprojektit tehdään niin, että vanha räjäytetään lähes kokonaan palasiksi.  Käyttäjien tietojärjestelmiin pitää tehdä erittäin mittavat muutokset. Järjestelmien muuttaminen, testaaminen ja päivittäminen asiakkaille, uusien ominaisuuksien opettelu ja käyttöönotto vievät aikaa, tupakkia ja merkittävän summan rahaa.

Tuntuu, että muutosten suunnittelijat eivät ajattele niiden vaikuttavan lähes kaikkiin Suomessa toimiviin 280000 yritykseen ja muuhun palkanmaksajaan. Miettiiköhän kokonaisuuta joku joskus?

Muistelen (en ilolla) sellaista, kun joku päätti muuttaa sosiaaliturvamaksuprosentin kolmella desimaalilla laskettavaksi. No, joissain tietojärjestelmissä ao. kenttä toimi kahdella desimaalilla. Uusiksi meni siinäkin kohdassa monta tietojärjestelmää. Sitten seuraavana vuonna palattiin takaisin kahteen desimaaliin.

Eikö joskus voisi muutosta tehdä niin, että käytettäisiin olemassa olevaa tapaa esim. vuodenvaihteeseen asti käytössä ollutta oma-aloitteisten verojen ilmoitustapaa? Muutettaisiin vaan tietojen välittämistä eri toimijoille sekä tarvittaessa tietojen ilmoittamisaikataulua.

Ehkä ei. Tässä on jotain suurempaa viisautta, joka ei minulle aukea.

Ennustamisen vaikeus

Yrityksissä ja yhdistyksissä laaditaan aina suunnitelmia tulevalle vuodelle. Asetetaan tavoitteita, tehdään toimintasuunnitelma ja laaditaan talousarvio. Sopivan haastavien tavoitteiden asettaminen vaatii oman yrityksen/yhdistyksen tuntemisen lisäksi näkemystä siitä, mihin yleinen talouskehitys on menossa.

Yhdistyksissä budjetin tavoitteena tulee aina olla nollatulos. Omaa pääomaa ei ole, josta tappioita voisi kuitata ja toisaalta yleishyödyllisen yhteisön tulee käyttää tuloksensa toimintaan ja jäsenten hyväksi.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoitus taas on tuottaa voittoa omistajille. Näin ollen yrityksessämme ehdottomasti tärkein mittari on myyntibudjetti. Kulubudjetin täyttämistä ei koskaan tavoitella. Kuluja vaan syntyy sen verran kuin on tarpeellista. Vuoden lopussa voi olla itseensä hyvinkin tyytyväinen, jos myyntitavoitteet on saavutettu (mutta ei valtavasti ylitetty, koska tavoite on ollut sopiva) ja kulut pysyneet kurissa.

Vuoden 2019 tilanne näyttää nyt vähän epävarmalta, joten budjetin laatiminen tuntuu tavallistakin hankalammalta.

Näkemystä hankkiakseni seuraan erilaisia talouskehitykseen liittyviä sivustoja, blogeja ja lehtiä. Harmi vaan, että eivät ne asiantuntijatkaan aina niin varmasti osaa mitään sanoa (Kauppalehti 28.12.2018, lainaus sijoitusstrategi Antti Saaren blogikirjoituksesta) ”Vuodesta 2019 tulee sijoittajan näkökulmasta joko erinomainen tai erinomaisen huono”

Tältä pohjalta vuoteen 2019. Onnea matkaan!

Ihana, tunnelmallinen joulu

Muistan jo lapsuudestani, miten joulunaika meillä alkoi siitä, kun Eila-täti perheineen tuli Turusta Laitilaan viettämään joulua. He tulivat yleensä aatonaattona. Joulupäivänä meille tuli Toivo-enon perhe. Tapaninpäivä taas vietettiin kummitätini Marjatan perheen kanssa. Torikan mummu ja Johannes-setä perheineen tulivat yleensä välipäivinä, miten omilta kiireiltään pääsivät. Lähisuvun jälkeen käymään tulivat kaukaisemmat sukulaiset, ystävät ja naapurit.

Ohjelmassa oli yleensä kahvitarjoilu sekä sen kanssa joulupullaa ja pipareita. Eila-tädille piti lisäksi aina leipoa herrasväen pikkuleipiä, sillä ”Herrasväkeähän tässä ollaan ;)”.  Ruokaakin tarjottiin, mikäli vierailu perheemme ruokailuaikoihin sopi. 

Kynttilät paloivat, kuusi tuoksui, aikuiset juttelivat omia asioitaan, ja me lapset leikimme lahjaksi saamillamme leluilla ja peleillä. 

Tapaninpäivän ohjelmaan kuului tapaninajelu niin kauan kun Ventti, isoisän viimeinen hevonen, meitä jaksoi vetää. Tapaninpäivänä televisiosta tuli myös joulusirkus. Siinä oli jotain uskomattoman upeaa, etenkin yhdessä katsottuna.

Parasta noissa muistamissani 60- ja 70-luvun jouluissa oli se luonnollinen tapa olla yhdessä. Kyläilyt sujuivat ilman virallista ohjelmaa, ilman vaativaa tarjoilua, toisten seurasta nauttien.

Vaikka melkein kaikki on nykyisin paremmin kuin ennen, tällaisen yhteisöllisen suvun, naapurit ja ystävät yhteen kokoavan joulun koemme yhä harvemmin.

Kyläilijöitä odotteleva

Tiina

Jouluostoksilla

Tänään, Tuomaan päivänä alkaa joulu.

Minäkin olen saanut jouluostokseni suoritettua.

Perinteisesti olemme Martin kanssa menneet Turun kauppakeskuksiin pyörimään ja etsimään mukavia ja tarpeellisia joululahjoja läheisillemme. Ostospäivät ovat olleet vuoden stressaavimmat kokemukset. Kiire, ruuhka ja valitsemisen vaikeus vähentävät joulumieltä melkoisesti.

Tänä vuonna emme vaan jaksaneet lähteä.

Sen sijaan lähdimme katsastamaan nettikauppojen tarjontaa. Yllätys oli äärimmäisen myönteinen. Verkkokaupoissa on valtavat valikoimat, tuotteiden löytäminen on helppoa ja niiden ominaisuudet kuvattu mainiosti.

Ostosprosessi sujuu kaikissa kaupoissa mallikkaasti. Paikalla on aina on-line asiakaspalvelija (tai osaava robotti), joka kiirehtii tarjoamaan apua, mikäli ostaja jää liian pitkäksi aikaa miettimään.

Ostamamme lahjakortit tulivat heti sähköpostiin.

Tavaroiden toimitustavaksi valitsimme joko ykkösvaihtoehtomme Smartpostin, noudon R-kioskilta tai kotiinkuljetuksen. Kaikista tilauksista tuli välitön tilausvahvistus, lähetysvaiheessa toimitusilmoitus sekä linkki kuljetusten seurantaan. Tavarat tulivat ajallaan ja moitteettomassa kunnossa. Noutopisteen ja kuljetusliikkeiden asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ripeää.

Ratkaisumme paras puoli (ajansäästön ohella) on stressittömyys.

Anteeksi vaan, kivijalkamyymäläkauppiaat, kyllä minä siirryin nyt nettikauppojen asiakkaaksi.

P. S. Yksi poikkeama tosin on: Laitilan Kirjakaupasta saa niin erinomaista ja asiantuntevaa palvelua, että lahjakirjat ostimme tänäkin vuonna Markelta. Siellä käydessä ei stressaannu, pikemminkin päin vastoin.

Kompostointia

Olemme pitkään seuranneet tyttäremme toimia oman perheensä jätteiden kierrätyksen parissa.

Havaittuamme, että kompostointi ei ehkä olekaan niin vaikeaa ja monimutkaista kuin olemme arvelleet sen olevan, päätimme ottaa ensimmäisen askeleen kohti vastuullisempaa kuluttamista. Ostimme siis talousjätekompostorin, Biolan pikakompostori Eco 220.

Ostos tapahtui helmikuussa 2018, joka ei sinänsä ole paras mahdollinen ajankohta kompostin käyttöönottoa ajatellen.  Vertailtuamme eri vaihtoehtoja ostospaikan suhteen päädyimme ostoksille oman paikkakunnan Laitilan Rautakauppaan.  Tilaus onnistui puhelimella, palvelu oli moitteetonta ja hintaan sisältyvä kotiinkuljetus tapahtui muutaman päivän kuluttua tilauksesta. Kustannus oli jotakuinkin sama kuin isoissa nettirautakaupoissa.

Ihmettelimme hieman, kun kompostorin kantta oli todella vaikea sulkea  (minä istuin kannen päällä ja Martti laittoi hakasen kiinni). Pari viikkoa ihmeteltyämme otimme yhteyden valmistajaan, josta välittömästi vastattiin kyseessä olevan valmistusvirhe. Biolan hoiti reklamaation äärimmäisen ammattitaitoisesti ja saimme uuden kannen kotiin tuotuna parin päivän kuluttua reklamaatiosta.

Ryhdyimme täyttämään kompostia suurin odotuksin. Yllättävää kyllä, komposti alkoi heti toimia. Tyttäremme antoi meille heillä turhaksi jääneen kompostiherätepurkin, joka meilläkin jäi käyttämättä, kompostin lämpötila alkoi nousta ilman herätteitäkin.  

Käytämme kaupassa nykyisin tarjolla olevia biohajoavia hedelmäpusseja. Pussi sisältöineen kaadetaan kompostiin ja silloin tällöin lisätään purua väliin.  Ainut ongelma on ollut se, että kahden hengen taloudessa biojätettä tulee liian vähän. Kompostillamme on aina vähän nälkä.  Kesällä mökilläkin syntyneet biojätteet piti kuljettaa kotikompostorin ruoaksi.

On jotenkin jännittävää seurata kompostin lämpötilamittaria (olenkohan  tullut vanhaksi, kun kompostin lämpömittarin seuraaminen saa kiksejä aikaan ;).  Komposti tuottaa muutamassa kuukaudessa lähes valmista mustaa multaa, ihan huippua.

Mitä olen tähän mennessä oppinut?

•          Kompostointi on äärimmäisen helppoa
•          Kahvinporot ovat erinomaista kompostointimateriaalia
•          Kananmunan kuoret kannattaa murskata, ellei halua mustan mullan joukkoon valkoisia puolipalloja
•          Luita ei ole syytä laittaa kompostiin. Ne tulevat ulos lähes muuttumattomina, ja kasvimaa alkaa muistuttaa arkeologista kaivausta.

Tiedän kyllä, että ei pelkällä Tiinan kompostilla maailmaa pelasteta, mutta pienelläkin teolla on suuri merkitys.